Aloitin potkunyrkkeilyn tammikuussa 2015 ja melko pian tajusin, että nyt ollaan kuulkaas tytöt ja pojat jonkun ison ja merkittävän äärellä. Puolen vuoden jälkeen tunsin, että kuntosalin yhteydessä kaksi kertaa viikossa vierailevan ohjaajan vetämä harjoittelu ei riitä. En ollut koskaan treenannut mitään lajia varsinaisessa seurassa, mutta intuitio sanoi, että nyt tarvitaan tämän homman tueksi hyvä seura.
Loppuvuodesta näin Facebookissa mainoksen kotikylälleni avattavasta uudesta kamppailusalista. Kysyin silloiselta treenikaveriltani Teemulta, että tietääkö hän kuka uutta seuraa pyörittää. Muistan ikuisesti sanat: ”Se on semmonen ku Jann Ranta. Käy kokeilemassa, tykkäät varmasti.”
Niin tykkäsin. Nykyään molemmat herrat Jann Ranta sekä Teemu Sivén pitävät vahtia kehän kulmassa ja luultavasti ihastelevat todella ylpeinä kuinka allekirjoittanut ei noudata juuri mitään annettuja ohjeita. Mutta tuli kehästä kultaa tai hopeaa, ihmiskainalosauvat ottavat hymyillen avosylin vastaan. Aina.
Tuusula Fighter Clubissa sain ja varsinkin otin (sori..) roolia melko pian seuraan liittymiseni jälkeen. Ensin vaivihkaa pyysin ylläpito-oikeudet seuran Facebook-sivulle, aloin salaa muokkaamaan arvon toiminnanjohtajan tekemiä postauksia ja lopulta otin koko sosiaalisen median kentän haltuun. Olen myös toiminut useamman potkunyrkkeilyn peruskurssin vastuuohjaajana ja ohjaan säännöllisesti kuntonyrkkeilyä.
Oma treenimotivaatio takkuaa aika ajoin arjen puristuksissa, mutta ohjaamisesta sytyn ihan joka kerta ja sydämen liekki seuraa kohtaan roihuaa aivan täysillä. TFC on kuin toinen koti ja olen saanut seuran sekä lajin kautta elämääni ihan käsittämättömän huikeita ihmisiä ja kokemuksia. Kavereita, läheisiä ystäviä ja jopa perheenjäseniltä tuntuvia tyyppejä. Ja hitto vie, ihmiskainalosauvat veivasivat viime vuonna tästä ennen merkittävän ylipainoisesta sohvaperunasta potkunyrkkeilyn suomenmestarin!
Miten alla oleva kuvapari liittyy mitenkään mihinkään?
Hyvä treenikaveri on sellainen, joka antaa sopivan tuntuvan selkäsaunan kehittääkseen itsensä lisäksi myös sitä jonka kanssa harjoittelee. Hieroo hanskaa nenään ja murjoo polvia kylkiin. Tekee parhaansa – fiksusti tarkoituksenaan haastaa, mutta ei nujertaa tai todella vahingoittaa treenikaveria. Joskus mennään nurin, mutta sitten kaverit auttavat ylös tai kuten kuvassa: herrasmiehet ottavat vaikka ilmasta kiinni pyyhkäistyään ensin jalat alta.
Olen suunnattoman innoissani 7.1. starttaavasta kevätkaudesta ja 11.-12.1. pidettävästä kuntonyrkkeilyn perusteet -viikonlopusta. Viikonloppuun on ilmoittautunut yli 30 henkilöä oppimaan lyömistä, joten tiedossa on aivan takuuvarmasti HUIKEA viikonloppu ja aloitus kaudelle!
Tervetuloa vuosi 2020 ja kaikille tervetuloa jakamaan se kanssamme! 🤩
🖤: Someupseeri Konna
Tuusula Fighter Club 
Vastaa